Metsäpirtti Jatkosodassa – Vuodet 1941 ja 1944 #
Metsäpirtti ja sen ympäristö olivat strategisesti tärkeitä alueita jatkosodassa, erityisesti vuonna 1941 ja kesän 1944 suurhyökkäyksen aikana. Alueen puolustuksesta vastasivat useat suomalaisjoukot, joista 19. Prikaati nousi merkittävään rooliin myöhemmässä vaiheessa.
Alkuvaiheen eteneminen 1941 #
Suomalaisten hyökkäysvaiheessa vuonna 1941 JR 36 eteni 2. syyskuuta Taipaleen suunnasta Metsäpirtin kautta kohti etelää ja rajaa. Kapteeni U. Leppäsen johtama I/JR 36 saavutti Korleen maaston ja kapteeni Hakasen III/JR 36 Tapparin. Molemmat osastot lähettivät varmistus- ja tiedusteluosastoja rajalle. Majuri Hildénin komentama II/JR 36 asettui Haapsaareen.
Syyskuun 7. päivänä JR 15, vahvennettuna kapteeni Hildénin johtamalla II/JR 36:lla, jatkoi hyökkäystä ja valtasi maastoa Simolan-Korosaaren tielle saakka. Eteneminen pysähtyi Simolan tasalla neuvostojoukkojen päävastarinta-asemaan Lempaalanjärven ja Kapujärven välimaastossa. 15. Divisioona oli jo 5. syyskuuta saanut käskyn asettua puolustukseen linjalle Lempaalanjärven koillispää-Sirkiänsaari-raja siitä Laatokkaan, ja nyt tämä puolustuslinjaa vastaava maasto oli saavutettu.
19. Prikaatin muodostaminen ja puolustustehtävät 1943–1944 #
19. Prikaati muodostettiin 16. lokakuuta 1943 JR 16:sta, ja sen tehtäväksi annettiin Taipaleen alueen puolustaminen.
Vuonna 1944, erityisesti kesäkuun suurhyökkäyksen aikaan, 19. Prikaatin ja 15. Divisioonan joukkojen taistelut Vuoksen-Suvannon-Taipaleen vesistölinjalla keskittyivät neuvostopartioiden ylitysten torjuntaan. Vesistölohkon noin 60 kilometrin leveällä alueella oli keskimäärin 40 kenttätykkiä. Aktiivisimpia alueita olivat Kiviniemen sillan maasto ja Taipaleen kannas. Vuosalmella, noin 15 kilometrin levyisellä rintamaosalla, kenttätykkejä oli 120–160, mikä osoitti epäsuoran tulen painopisteen olevan siellä.
Suomalaisten tiedustelun mukaan neuvostoliittolaisen 23. Armeijan CXV AK:n joukkoja oli myös Vuoksen linjan itäosalla. Kesäkuun loppuun mennessä suomalaiset torjuivat tällä rintamalla noin 30 ja sen jälkeen parikymmentä joen ylitysyritystä, jotka olivat todennäköisesti sitomis-, harhauttamis- tai tiedustelutarkoituksessa tehtyjä.
Kesäkuun 25. päivänä neuvostojoukot tekivät laajimman hyökkäyksensä Häränniemen rannalla, jossa suomalainen tykistö hajotti noin 400 miehen suuruisen, ylitystä yrittäneen osaston. Heinäkuun lopulla hyökkääjän aktiivisuus laantui tällä vesistörintamalla.
Heinäkuun alussa 19. Prikaati (pois lukien IV P) ja sille alistettu Lin. P 3 olivat edelleen puolustuksessa Sakkolan-Taipaleen lohkolla. Niiden tulitukena olivat II/KTR 12, Kev. Psto 19 ja 2./Kev.Psto 22.
Heinäkuun 10. päivänä 15. Divisioona vastasi Vuoksela-Kiviniemen linjan puolustuksesta ja 19. Prikaati puolusti Taipaleelta Kiviniemeen Suvantojärven aluetta. IV/19. Prikaati oli siirretty jo kesäkuun lopussa Vuosalmella taistelevan 2. Divisioonan vahvennukseksi. Heinäkuun alkupuolelta lähtien myös muita joukkoja, kuten Er. P 25, II/JR 15 ja II/JR 57, siirrettiin Vuosalmen lohkolle. Näiden siirtojen vuoksi 15. Divisioonan ja 19. Prikaatin väliraja tasattiin yöllä 10.–11. heinäkuuta siirtämällä se noin 15 km lännemmäs linjalle Konnitsa-Kiimajärvi-Haitermaa-Suvanto. Samana yönä eversti M. von Schrowe siirsi komentopaikkansa Hirvisaaren Pulkkilaan.
Heinäkuun 13. päivänä vesistölinjalta voitiin irrottaa myös III/JR 57 ja siirtää se Ps. D:n lohkolle, jossa JR 57 oli nyt kokonaisuudessaan. Tällöin rintamavastuu koko 15. Divisioonan vastuualueella Vuokselan-Kiviniemen lohkolla siirtyi yksin JR 15:n komentajalle.
Heinäkuun 14. päivänä Kannaksen joukkojen komentaja antoi yleisohjeen, jonka mukaan joukot eivät toistaiseksi saaneet ryhtyä ”minkäänlaiseen kuluttavaan hyökkäystoimintaan”. Tästä huolimatta 19. Prikaati teki saamansa käskyn perusteella 14.–15. heinäkuuta välisenä yönä Taipaleenjoen suun yli tiedusteluhyökkäyksen. Hyökkäys ei menestynyt ja siinä kaatuivat iskuosaston johtaja, luutnantti M. Lahti, prikaatin operatiivisen toimiston päällikkö, majuri N. Ruokolahti ja kapteeni H. Rissanen. Lisäksi II/19. Prikaatin komentaja, majuri M. Kämäri, haavoittui ja hänen tilalleen määrättiin kapteeni J. Savinen. Prikaati jatkoi kuitenkin aktiivista partiointia. Puolustuksen yhtenäistämiseksi I/RTR 3 ja II/RTR 3 alistettiin operatiivisesti III AK:n komentajalle, ja I Linnakkeisto alistettiin 19. Prikaatin komentajalle, eversti L. Maskulalle.
Heinäkuun 17. päivänä, kun virolainen JR 200 siirrettiin pois Länsi-Kannakselta, se alistettiin 15. Divisioonalle. 15. Divisioona sai samalla käskyn vaihtaa Ps. D:n joukot etulinjasta, mutta sen tuli vastata edelleen myös entisestä lohkostaan.
Heinäkuun 18. päivästä lähtien Vuoksen vesistölinjalla olevat 15. Divisioonan ja 19. Prikaatin joukot suorittivat varmistustehtäviensä ohella myös tähystystä, mikä mahdollisti neuvostojoukkojen liikenteen tarkkailun ja varoitusten antamisen hyökkäyksistä. Liikenteen Vuosalmelta itään havaittiin lisääntyneen 18. heinäkuuta lähtien, mikä herätti epäilyjä Taipaleen suunnalla valmisteltavasta hyökkäyksestä. Myöhemmin liikenne liittyi kuitenkin joukkojen kuljetuksiin Karjalan kannakselta muille sotanäyttämöille.
Heinäkuun 20. päivänä aloitettiin Ps. D:n joukkojen siirtäminen takaisin IV AK:n lohkolle, ja JPr:n joukkoja alettiin vaihtaa 15. Divisioonan JR 15:n yksiköillä. JR 15:n komentaja, eversti M. von Schrowe, otti rintamavastuun Vuosalmella 21. heinäkuuta kello 13.35, ja 22. heinäkuuta kello 04 rintamavastuu siirrettiin 15. Divisioonan komentajalle, kenraalimajuri N. Hersalolle.
Elokuun alussa Er. P 12 ryhmitettiin Sortanlahden suunnalle reserviksi, ja Pyhäjärven länsirannalla Montruassa oli armeijakunnan reservinä IV/19. Prikaati.
Välirauha astui voimaan 4. syyskuuta 1944. Sakkolan-Taipaleen lohkolla puolustuksessa olivat tällöin samat joukot kuin heinäkuussa eli 19. Prikaati.
19. Prikaatin johtohenkilöstö 13.7.1944 (Esimerkki):
- Komentaja: Ev. L. Maskula
- Esikuntapäällikkö: Maj R. Honkanen
- Tykistökomentaja: Evl S. Gyllenbögel
- I/19. Prikaati: Evl V. Vieska
- II/19. Prikaati: Maj O. Kämäri (15.7. alkaen Kapt J. Savinen)
- III/19. Prikaati: Maj J. Louhia
- IV/19. Prikaati: Evl A. Sundblad (ylennetty 23.6.1944)
Yleiskuva joukkojen ryhmityksestä Karjalan kannaksella 1944 #
Maaliskuussa 1944 ylipäällikkö jakoi Karjalan kannaksen joukot kahteen armeijakuntaan: Itä-Kannaksen III AK:aan ja Länsi-Kannaksen IV AK:aan. Huhtikuussa, kun rauhantunnustelut Neuvostoliiton kanssa olivat umpikujaan, suomalaisten joukkojen ryhmitys Kannaksella oli Laatokasta lukien seuraava: 19. Prikaati, 15. Divisioona, 2. Divisioona ja 18. Divisioona.
VT-asema (Vammelsuu-Taipale) oli rakennettu yhtenäiseksi puolustuslinjaksi, vaikkakin järeät kantalinnoituslaitteet puuttuivat. VKT-aseman (Viipuri-Kuparsaari-Taipale) työt olivat vasta alussa, ja vain joitakin tärkeimpiä maastokohtia oli linnoitettu. Neuvostojoukkojen suurhyökkäys 10. kesäkuuta yllätti suomalaiset voimallaan ja laajuudellaan, ja pääasemassa Valkeasaaren lohkolla puolustus murtui, johtaen joukkojen vetäytymiseen VT-asemaan ja sen taakse. Tämän seurauksena Karjalan kannakselle siirrettiin lisäjoukkoja, kuten 4. Divisioona Itä-Karjalasta ja 3. Prikaati Kemijärveltä.
