Metsäpirtti itsenäistyy #
Sakkolan kunnan pituus oli 1800-luvun lopulla noin 80 kilometriä, ja Suvantojärvi jakoi sen 10–16 kilometrin levyiseksi. Kunnallisen ja seurakunnallisen toiminnan vilkastuessa pitkät etäisyydet aiheuttivat hankaluuksia erityisesti kunnan itä- ja länsilaidalla asuville. Tämän vuoksi ajatus kunnan jakamisesta nousi esiin kuin itsestään. Luontevimmalta vaihtoehdolta vaikutti Metsäpirtin kappelin eroaminen itsenäiseksi kunnaksi ja seurakunnaksi.
Asia otettiin ensimmäisen kerran esille kirkonkokouksessa 23. heinäkuuta 1871, jolloin Heikki Hatakka ja Aaro Korkka valittiin valmistelemaan eroa. Tuolloin Metsäpirtin asukasluku oli noin 2 700. Prosessi kuitenkin eteni hitaasti: Metsäpirtin eroanomus käsiteltiin uudelleen vasta 22. syyskuuta 1878, jolloin Sakkolan edustajat ilmoittivat, etteivät vastusta eroa. Kolmas käsittely tapahtui 8. tammikuuta 1879. Pöytäkirjojen mukaan tuolloin kysyttiin jokaiselta kylältä, halusivatko ne jäädä Sakkolaan vai liittyä Metsäpirttiin. Suurin osa Metsäpirtin kylistä kannatti itsenäistymistä, mutta Koukunniemi, Terenttilä, Taipale ja Raaju halusivat jäädä Sakkolaan. Keskustelu oli paikoin kiivasta: esimerkiksi Vilppo Myöhänen arvosteli hakijoita ja vaati vain kahden kirkkoherrakunnan mallia. Heikki Hatakka puolusti itsenäistymistä ja muistutti Myöhäsen muuttaneen kantaansa aiempaan nähden.
Seurasi vielä pitkä valitus- ja oikeudenkäyntiprosessi, jonka jälkeen senaatti määritti vuonna 1894 kuntarajan kulkemaan Laatokasta Kaarnajoen ja Terenttilän kylien kautta Suvannolle siten, että Taipaleen ja Kirvesmäen kylät sekä Suvannon eteläpuolelta Raaju jäivät Metsäpirttiin, kun taas Riiska jäi Sakkolaan. Näin Metsäpirttiin siirtyi noin neljännes Sakkolan väestöstä.
Kuntien virallinen ero tuli voimaan vuoden 1903 alussa, ja seurakunnat erosivat 1. toukokuuta 1903. Omaisuuden jako aiheutti riitoja. Sakkolan edustajat halusivat maksaa Metsäpirtin osuudet rahana ja pitää maaomaisuuden itsellään, mutta Metsäpirtin puoli vaati myös maaosuuksia – erityisesti yhteisillä varoilla hankitun kirkkoherran virkatalon osalta. Senaatti ratkaisi kiistan Metsäpirtin eduksi 23. maaliskuuta 1910.
Taloudellista jakoa varten asetettiin lautakunta, johon kuuluivat Sakkolan puolelta talollinen Yrjö Karonen, Albert Karvonen, kunnallislautakunnan esimies Pekka Puhakka, herastuomari Mikko Viskari ja kuntakokouksen puheenjohtaja Pekka Pitkänen. Metsäpirttiä edustivat kauppias Heikki Myöhänen, opettaja Eero Toivio ja talollinen Heikki Hatakka. Jakoehdotuksen mukaisesti Sakkolan kunta maksoi Metsäpirtin kunnalle korvausta kansakouluista, koska Sakkolaan oli rakennettu neljä koulua ja Metsäpirttiin vain yksi. Manttaaleittain kerätyt rahastot jaettiin suhteessa manttaalilukuun, mutta käräjätalo jäi edelleen yhteiseksi.
